Alkaa jännitys jo vähitellen tiivistyä ja vaikka tää päivien kulumisen odottelu alko välissä jo ihan vähän helpottaa ja tuntu et päivät menee jo nopeemmin, niin nyt alkaa taas hidastua ja tulla kärsimättömämpi olo. Ajattelen vaan sitä et jos oon siellä ultrassa sit koko 3 viikkoa odotellutkin ns. ihan "turhaa", jos mun kohdussa ei mitään vauvaa olekaan, tai jos se ei ookaan elävä. Se olis kieltämättä aika rankkaa. Tän 5 kuukauden yrityksen jälkeen saanut ilahtua että vihdoin raskaana, ja odotellut päiviä yksitellen laskien ekaa ultraa, mutta sitten ei oliskaan oikeesti mitään mitä odottaa.....
No mutta onneksi todennäköisyydet ovat mun puolella ja todennäköisesti sieltä löytyis elävä sikiö jolta havaitaan syke. Silti kyllä sen huonomman uutisenkin todennäköisyys on pelottavan iso. Mutta onneksi sen todennäköisyys on paljon pienempi! Vaikka eipä nää positiiviset prosentit sillon enää toki ilahduta jos sattuu ite kuulumaan siihen porukkaan jolle käy kurjemmin.
Peukut silti pystyssä ja onnellisia uutisia ens viikon keskiviikolta toivoen.
Raskausoireet on edelleen ihan samaa mitä aiemminkin. Pistelyä ja kaikkia tökkimisiä ja jomotuksia mahassa (melko paljon toispuoleisina vasemmalla, mikä ehkä hiukan huolettaa). Pissatus jatkuu samaan malliin.
Tänään aamulla myös oli vähän inhottava olo vatsalaukussa, ehkä vähän etova olo mut kuitenki tosi lievä, ja se katos heti ku söin jotain. Toivottavasti ei tässä nyt kauheet raskauspahoinvoinnit yltyis myöhemminkään (saattaa olla aika toiveajattelua) vaan pysyis sellasissa lievissä rajoissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti