Seuraavaa ultraa suunnitellen

Nyt menossa rv 7+5, oireet aikalailla samanlaiset kuin aiemmillakin viikoilla raportoidut. Pahoinvointi ei ainakaan vielä oo pahemmaksi missään vaiheessa yltynyt, toivottavasti ei olisi myöskään edessä :P Pissatus ehkä vähän tiheempää kuin alussa, nyt herään joka yö vähintään kerran pissalle, välillä kaksi. No mutta siis: oli se kyllä helpottava sulkea viimeviikolla kaikki pelot tuulimunasta ja kohdunulkoisista pois ja vielä nähdä siellä hyvinvoiva, elävä alkio. Nyt ehkä vähitellen alkaa taas kuumotukset kasvaa että onhan se siellä edelleen elossa ja mitäs jos ei olekaan. :/

Oon myös ajatellu nyt kotidopplerin ostoa, joillain ilmeisesti kuulunu syke jo rv 8 tienoilla. Ite elättelen toiveita että jospa mullakin voisi kuulua kun oon sen verran hoikka ja kätilö sanoi mun kohdun olevan eteenpäin kallellaan. Ajattelin nyt sellasta "sotasuunnitelmaa", että hankin ton dopplerin ja testaan sillä joskus rv 8+ tienoilla että kuuluisko sieltä vauvanalun sykkeitä ja mikäli ei kuulu niin sit varaan vielä toisen ultran yksityiseltä rv 9 aikoihin.

Aattelin joka tapauksessa jossain vaiheessa sen dopplerin ostaa niin miksipä ei jo nyt. Sillä saattaa pienellä todennäköisyydellä säästää jopa yhden ultrakäynnin verran rahaa, jos sillä sattuiski sykkeet kuulumaan (sillon malttaisin oottaa sen ultraamisen kanssa sinne rv 12 asti).

Oiiii ihanaa, kaikki oli ultrassa hyvin!!

Siellä se sydän pumputti tasasta ja selkeää 121 kertaa minuutissa tahtia. Äänikin saatiin kuulumaan. Pituutta oli alkiolla 7,4mm, eli kooltaan vastasi viikkoja 6+4. Päivällä siis mentiin "taaksepäin" niistä laskennallisista viikoista (jotka olis ollu 6+5) :)

Ihanaa, kaikki on ainakin näillä näkymin niin hyvin kuin vain olla voi!



Lisään tähän vielä tän ultrakuvan :)

Apuaaa.... nyt jo kourii mahassa jännityksestä vaikka ultra on "vasta" huomenna

Jännittää kyllä niin kauheesti! Oon mielessäni käyny jo pari kertaa molemmat skenaariot, hyvän ja huonon ja sen että kuinka ihanaa/kauheeta se olis. Nyt vaan yritän olla ajattelematta ku toi ennakkomietiskely ei liiaksi tehtynä tee muuta kuin lisää ahdistusta.

Pahoinvointi mulla hiukkasen lisääntyny vaikka edelleenkin lähtee ainaki melkein kokonaan pois syömällä. Ongelmana on yleensä eka löytää sellanen ruoka mikä sillä hetkellä tuntuis menevän alas pahoinvoinnista huolimatta, ja se ruoka vaihtelee tosi paljon. Se mikä vielä eilen meni alas helposti ja mitä teki eniten mieli ei huvitakaan tänää enää yhtään :D Saan rampata kaupassakin vähän väliä ostamassa jotain uutta sit ku oon keksiny että millä sitä tänään vois saada pahan olon pois. Toivottavasti ei tästä enää kauheesti pahenis, tai vaikka tuliski paha olo niin se ois vielä ihan fine mut toivottavasti en ainakaa oksentais koska pelkään aika paljon oksentamista.

No mutta huomiseen ja onnellisia uutisia sieltä ultrasta toivoen...😨

Vielä 40 tuntia aikaa ekan ultran alkuun... jännittää onko mun mahassa mitään elävää

Noniin aloin laskemaan jo tunteja. Vajaan 2 vuorokauden päästä on ensimmäiset totuuden hetket, jolloin pitäis ensinnäkin selvitä onko mun kohdussa ylipäätään alkiota. Toisekseen että sykkiikö sen sydän eli onko se elossa. Pelottaa kyllä aika paljon....en tiedä miten kestän uutisen siitä että ei siellä mitään olekaan ja saa aloittaa kaiken alusta... Noh mutta onneksi todennäköisemmin uutinen ei ole tuo vaan paljon iloisempi! Pitää vaan toivoa että kuuluisin siihen onnelliseen enemmistöön. Eipä tätä auta tän enempää pelätä kun ei se auta mitään. Alkio joko elää tai sitten ei elä. Tää tietämättömyys on vaan aika pelottavaa. Tässä on tätä piinailtu jo kolmisen viikkoa ja about 40 tunnin päästä sitten vastaus selviää... päivittelen siitä sitten tänne keskiviikkoillalla.

Rv 5+5, enää viikko ekaan ultraan

Alkaa jännitys jo vähitellen tiivistyä ja vaikka tää päivien kulumisen odottelu alko välissä jo ihan vähän helpottaa ja tuntu et päivät menee jo nopeemmin, niin nyt alkaa taas hidastua ja tulla kärsimättömämpi olo. Ajattelen vaan sitä et jos oon siellä ultrassa sit koko 3 viikkoa odotellutkin ns. ihan "turhaa", jos mun kohdussa ei mitään vauvaa olekaan, tai jos se ei ookaan elävä. Se olis kieltämättä aika rankkaa. Tän 5 kuukauden yrityksen jälkeen saanut ilahtua että vihdoin raskaana, ja odotellut päiviä yksitellen laskien ekaa ultraa, mutta sitten ei oliskaan oikeesti mitään mitä odottaa.....

No mutta onneksi todennäköisyydet ovat mun puolella ja todennäköisesti sieltä löytyis elävä sikiö jolta havaitaan syke. Silti kyllä sen huonomman uutisenkin todennäköisyys on pelottavan iso. Mutta onneksi sen todennäköisyys on paljon pienempi! Vaikka eipä nää positiiviset prosentit sillon enää toki ilahduta jos sattuu ite kuulumaan siihen porukkaan jolle käy kurjemmin.

Peukut silti pystyssä ja onnellisia uutisia ens viikon keskiviikolta toivoen.

Raskausoireet on edelleen ihan samaa mitä aiemminkin. Pistelyä ja kaikkia tökkimisiä ja jomotuksia mahassa (melko paljon toispuoleisina vasemmalla, mikä ehkä hiukan huolettaa). Pissatus jatkuu samaan malliin.

Tänään aamulla myös oli vähän inhottava olo vatsalaukussa, ehkä vähän etova olo mut kuitenki tosi lievä, ja se katos heti ku söin jotain. Toivottavasti ei tässä nyt kauheet raskauspahoinvoinnit yltyis myöhemminkään (saattaa olla aika toiveajattelua) vaan pysyis sellasissa lievissä rajoissa!

Rv 5+1, 11 päivää ekaan ultraan

Puolessa välissä tätä ultraodotusta siis ollaan... 11 päivää siitä kun tein ekan positiivisen raskaustestin ja 11 päivää siihen et koittaa se varhaisultra-aika. Puolet tästä ihan alun odottelusta siis jo selvitty ilman ainakaan ulos päin näkyviä keskenmenon merkkejä.

Jos sydän tossa ekassa ultrassa lyö niin todennäköisesti alan jo aika paljon rauhottua ja iloita tästä raskaudesta. Kuitenki sitten keskenmenoriski on jo se verran pienehkö. Tottakai aina jollekin sattuu ne pienemmätkin todennäköisyydet, mutten koe että mun niitä kannattais sit enää etukäteen pelätä, kun ei se auttais mitään. Paljon todennäköisemmin kun kaikki menee sitten kuitenkin loppuun asti hyvin. Nyt vielä ennen tätä ekaa ultraa en pahemmin vielä oo uskaltanu aatella mitään sellasta että mun mahassa kasvaiselävä vauva, kun en edes tiedä onko mun mahassa mitään vauvanalkua (vaiko vaikka vaan pelkkä tuulimuna).

Kyllä tää aika tästä selkeesti kulkee eteenpäin vaikka tää epätietoisuudessa odottamisen tuskaisuus saakin sen kuulostamaan niin epätoivoisen pitkälle ajalle! :D

Varasin ultraan ajan

Nonin uskaltauduin nyt jo pari päivää aikasemmin varaamaan kuin mitä olin suunnitellu. Nyt pitäis olla siis rv 4+5. Tähän varmaan eniten vaikutti se että aika oli niin helppo varata netissä (ja sen voi myös tarvittaessa peruuttaa netissä) eli ei tarvii sit soitella minnekään itku kurkussa jos ehtiski mennä kesken ennen tota ultraa. :P

Sit taas varasin ite ultra-ajan kaks päivää myöhemmäksi kuin mitä viimeksi kirjoittelin suunnitelleeni. Varasin sen nyt siis 19.9. Tästä päivästä tasan 2 viikkoa aikaa..... huu jännittää jo nyt, kauheeta tää odotus. Varasin sen entistä myöhemmäksi siksi että haluun että on suht varmaa että se sydän siellä näkyy jos se on näkyäkseen laisinkaan. Olis ihan turhaa huolta jos en yhtää tietäis et oliko se sydämen lylmättömyys nyt vaan liian aikasen ajankohdan syytä vai eikö se sydän ala lyödä laisinkaan. Ennemmin varasin sen vasta rv 6+5 sillä ajatuksella että jos se ei sillon lyö niin sitten ei lyö lainkaan. Mulla kun nää viikot pitäis olla vielä suht tarkasti laskettu tuon ovulaation tikuttamisen ansiosta.

Yritän silti toivoa kovasti parasta!

Nyt pitäis kait olla rv 4+2

Heipähei. En oikein tiiä mitä tänne kirjottelisin kun ei oo oikein mitään uutta, mut silti jotenki kova tarve tästä aiheesta on höpötellä :D Aika matelee nyt hitaammin ku koskaan ennen.... Nää 5 päivää mitä on nyt kulunut siitä ekasta positiivisesta testistä on tuntunut useilta viikoilta.

Oireet on outoja kun ne aaltoilee että välillä tuntuu ettei mulla enää edes ole mitään oireita. Nyt taas oireet hellittäneet, toisaalta se saa mut pelkäämään et jos onkin raskaus menossa kesken. Tosin silti raskaustesteissä (kun oon tähän mennessä tehnyt edelleen niitä joka aamu..:D) se viiva vaan vahvistuu päivä päivältä, eli ainaki silti HCG:n määrät kasvaa.
Ehkäpä mun keho on vaan jotenki alkanu (väliaikasesti) tottua tähän uuteen hormonitasapainoon? Tai sitten oon vaan tottunut oireisiin niin etten enää kiinnitä niihin huomiota :D

Päätin et jos nyt ens perjantaihin (7.9, rv 5+0) asti tää raskaus kestää (eli ettei vuoda alkio ja muu ulos) niin soittelisin sillon sitä varhaisultra-aikaa. Varhaisultraan ajattelin mennä sittenki "vasta" joskus 17.9 tienoilla (rv 6+3), että näkyis sit ees vähän varmemmin se sydän sykkimässä jos sitä siellä ylipäätään on.

Ajattelin että (jos tää raskaus sinne asti etenee), niin kirjottelisin tätä blogia vielä nt-ultraan asti. Sen jälkeen voin varmaan jo alustavasti huokaista helpotuksesta ja tän bloginkin tarkoitus on ajanut asiansa. :) Pitää nyt toivoa peukut ja isovarpaat pystyssä että kaikki menis hyvin ja sinne nt-ultraan asti ensinnäkin selviäis ja että siellä ultrassa sais kuulla myöskin hyviä uutisia! No mut nyt ihan ekana ajatukset on kyllä tietty tossa varhaisultrassa... :D