Puolessa välissä tätä ultraodotusta siis ollaan... 11 päivää siitä kun tein ekan positiivisen raskaustestin ja 11 päivää siihen et koittaa se varhaisultra-aika. Puolet tästä ihan alun odottelusta siis jo selvitty ilman ainakaan ulos päin näkyviä keskenmenon merkkejä.
Jos sydän tossa ekassa ultrassa lyö niin todennäköisesti alan jo aika paljon rauhottua ja iloita tästä raskaudesta. Kuitenki sitten keskenmenoriski on jo se verran pienehkö. Tottakai aina jollekin sattuu ne pienemmätkin todennäköisyydet, mutten koe että mun niitä kannattais sit enää etukäteen pelätä, kun ei se auttais mitään. Paljon todennäköisemmin kun kaikki menee sitten kuitenkin loppuun asti hyvin. Nyt vielä ennen tätä ekaa ultraa en pahemmin vielä oo uskaltanu aatella mitään sellasta että mun mahassa kasvaiselävä vauva, kun en edes tiedä onko mun mahassa mitään vauvanalkua (vaiko vaikka vaan pelkkä tuulimuna).
Kyllä tää aika tästä selkeesti kulkee eteenpäin vaikka tää epätietoisuudessa odottamisen tuskaisuus saakin sen kuulostamaan niin epätoivoisen pitkälle ajalle! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti