Kävin ultrassa uudestaan! :) + taitanee olla aika sanoa teille heipat

Ja kaikki oli siis edelleen loistavasti. Tällä kertaa koko vastasikin taas päivää enemmän kuin mitä ovulaatiotestistä laskettuna (ekalla kerralla päivää vähemmän), eli nyt palaan ehkä sittenki viikkolaskuissa siihen alkuperäiseen, ovuklaatiotestin perusteella laskettuun viikkolukemaan. Nyt on siis rv 9+1. Kävin ultrassa torstaina (edellispäivänä) eli sillon oli rv 8+6, mutta CRL-mitta vastasi jo viikkoja 9+0. Ei siis ainakaan ole mitenkään hidaskasvuinen! :) Sydämensyke oli tässä ultrassa 181 kertaa minuutissa, joka sekin siis oikein hyvä lukema näille viikoille. Ultralla havaittiin jo myös pienenpientä sikiön liikehdintää. Aika uskomaton ajatus että se oikeasti jo liikkuu! :o

Kotidoppler tuli postista ja sitä ultrapäivän iltana jo kokeilinkin mutta en vielä ainakaan saanu mahan päältä sykkeitä kuuluviin. Noh ehkä testaan viikon päästä uudestaan josko silloin vois jo iteki kotona kuunnella :D

Toivottavasti kaikki on hyvin loppuun saakka! Luotto on mulla ainakin korkeella, kun kaikki on jo näin pitkälle saakka mennyt loistavasti. Raskausoireetkin mulla jo menossa pois päin, eikä enää oo lainkaan paha olo (toivottavasti pysyiskin poissa). Tää oireiden katoaminen oli oikeestaan syy sille miks halusin mennä nyt vielä samantien käymään uudestaan ultrassa kun tuli jotenki epävarma olo. Mutta se lienee ilmeisesti myös ihan normaalia et alkaa tässä vaiheessa jo oireet vähentyä.

Jos tässä kaikki nyt jatkuu näin mallikkaasti niin sehän meinaa että on ens kesänä oikeesti vauva jo sylissä! Alkaa myös vähitellen jo tuntua siltä että tää blogi on tainnut tehdä jo tehtävänsä :) Ehkäpä alkaa olla aika sanoa jo teille muutamille lukijoille heipat! Toivottavasti tästä blogista on joskus iloa jollekin muullekin joka yrittää raskaaksi.

Seuraavaa ultraa suunnitellen

Nyt menossa rv 7+5, oireet aikalailla samanlaiset kuin aiemmillakin viikoilla raportoidut. Pahoinvointi ei ainakaan vielä oo pahemmaksi missään vaiheessa yltynyt, toivottavasti ei olisi myöskään edessä :P Pissatus ehkä vähän tiheempää kuin alussa, nyt herään joka yö vähintään kerran pissalle, välillä kaksi. No mutta siis: oli se kyllä helpottava sulkea viimeviikolla kaikki pelot tuulimunasta ja kohdunulkoisista pois ja vielä nähdä siellä hyvinvoiva, elävä alkio. Nyt ehkä vähitellen alkaa taas kuumotukset kasvaa että onhan se siellä edelleen elossa ja mitäs jos ei olekaan. :/

Oon myös ajatellu nyt kotidopplerin ostoa, joillain ilmeisesti kuulunu syke jo rv 8 tienoilla. Ite elättelen toiveita että jospa mullakin voisi kuulua kun oon sen verran hoikka ja kätilö sanoi mun kohdun olevan eteenpäin kallellaan. Ajattelin nyt sellasta "sotasuunnitelmaa", että hankin ton dopplerin ja testaan sillä joskus rv 8+ tienoilla että kuuluisko sieltä vauvanalun sykkeitä ja mikäli ei kuulu niin sit varaan vielä toisen ultran yksityiseltä rv 9 aikoihin.

Aattelin joka tapauksessa jossain vaiheessa sen dopplerin ostaa niin miksipä ei jo nyt. Sillä saattaa pienellä todennäköisyydellä säästää jopa yhden ultrakäynnin verran rahaa, jos sillä sattuiski sykkeet kuulumaan (sillon malttaisin oottaa sen ultraamisen kanssa sinne rv 12 asti).

Oiiii ihanaa, kaikki oli ultrassa hyvin!!

Siellä se sydän pumputti tasasta ja selkeää 121 kertaa minuutissa tahtia. Äänikin saatiin kuulumaan. Pituutta oli alkiolla 7,4mm, eli kooltaan vastasi viikkoja 6+4. Päivällä siis mentiin "taaksepäin" niistä laskennallisista viikoista (jotka olis ollu 6+5) :)

Ihanaa, kaikki on ainakin näillä näkymin niin hyvin kuin vain olla voi!



Lisään tähän vielä tän ultrakuvan :)

Apuaaa.... nyt jo kourii mahassa jännityksestä vaikka ultra on "vasta" huomenna

Jännittää kyllä niin kauheesti! Oon mielessäni käyny jo pari kertaa molemmat skenaariot, hyvän ja huonon ja sen että kuinka ihanaa/kauheeta se olis. Nyt vaan yritän olla ajattelematta ku toi ennakkomietiskely ei liiaksi tehtynä tee muuta kuin lisää ahdistusta.

Pahoinvointi mulla hiukkasen lisääntyny vaikka edelleenkin lähtee ainaki melkein kokonaan pois syömällä. Ongelmana on yleensä eka löytää sellanen ruoka mikä sillä hetkellä tuntuis menevän alas pahoinvoinnista huolimatta, ja se ruoka vaihtelee tosi paljon. Se mikä vielä eilen meni alas helposti ja mitä teki eniten mieli ei huvitakaan tänää enää yhtään :D Saan rampata kaupassakin vähän väliä ostamassa jotain uutta sit ku oon keksiny että millä sitä tänään vois saada pahan olon pois. Toivottavasti ei tästä enää kauheesti pahenis, tai vaikka tuliski paha olo niin se ois vielä ihan fine mut toivottavasti en ainakaa oksentais koska pelkään aika paljon oksentamista.

No mutta huomiseen ja onnellisia uutisia sieltä ultrasta toivoen...😨

Vielä 40 tuntia aikaa ekan ultran alkuun... jännittää onko mun mahassa mitään elävää

Noniin aloin laskemaan jo tunteja. Vajaan 2 vuorokauden päästä on ensimmäiset totuuden hetket, jolloin pitäis ensinnäkin selvitä onko mun kohdussa ylipäätään alkiota. Toisekseen että sykkiikö sen sydän eli onko se elossa. Pelottaa kyllä aika paljon....en tiedä miten kestän uutisen siitä että ei siellä mitään olekaan ja saa aloittaa kaiken alusta... Noh mutta onneksi todennäköisemmin uutinen ei ole tuo vaan paljon iloisempi! Pitää vaan toivoa että kuuluisin siihen onnelliseen enemmistöön. Eipä tätä auta tän enempää pelätä kun ei se auta mitään. Alkio joko elää tai sitten ei elä. Tää tietämättömyys on vaan aika pelottavaa. Tässä on tätä piinailtu jo kolmisen viikkoa ja about 40 tunnin päästä sitten vastaus selviää... päivittelen siitä sitten tänne keskiviikkoillalla.

Rv 5+5, enää viikko ekaan ultraan

Alkaa jännitys jo vähitellen tiivistyä ja vaikka tää päivien kulumisen odottelu alko välissä jo ihan vähän helpottaa ja tuntu et päivät menee jo nopeemmin, niin nyt alkaa taas hidastua ja tulla kärsimättömämpi olo. Ajattelen vaan sitä et jos oon siellä ultrassa sit koko 3 viikkoa odotellutkin ns. ihan "turhaa", jos mun kohdussa ei mitään vauvaa olekaan, tai jos se ei ookaan elävä. Se olis kieltämättä aika rankkaa. Tän 5 kuukauden yrityksen jälkeen saanut ilahtua että vihdoin raskaana, ja odotellut päiviä yksitellen laskien ekaa ultraa, mutta sitten ei oliskaan oikeesti mitään mitä odottaa.....

No mutta onneksi todennäköisyydet ovat mun puolella ja todennäköisesti sieltä löytyis elävä sikiö jolta havaitaan syke. Silti kyllä sen huonomman uutisenkin todennäköisyys on pelottavan iso. Mutta onneksi sen todennäköisyys on paljon pienempi! Vaikka eipä nää positiiviset prosentit sillon enää toki ilahduta jos sattuu ite kuulumaan siihen porukkaan jolle käy kurjemmin.

Peukut silti pystyssä ja onnellisia uutisia ens viikon keskiviikolta toivoen.

Raskausoireet on edelleen ihan samaa mitä aiemminkin. Pistelyä ja kaikkia tökkimisiä ja jomotuksia mahassa (melko paljon toispuoleisina vasemmalla, mikä ehkä hiukan huolettaa). Pissatus jatkuu samaan malliin.

Tänään aamulla myös oli vähän inhottava olo vatsalaukussa, ehkä vähän etova olo mut kuitenki tosi lievä, ja se katos heti ku söin jotain. Toivottavasti ei tässä nyt kauheet raskauspahoinvoinnit yltyis myöhemminkään (saattaa olla aika toiveajattelua) vaan pysyis sellasissa lievissä rajoissa!

Rv 5+1, 11 päivää ekaan ultraan

Puolessa välissä tätä ultraodotusta siis ollaan... 11 päivää siitä kun tein ekan positiivisen raskaustestin ja 11 päivää siihen et koittaa se varhaisultra-aika. Puolet tästä ihan alun odottelusta siis jo selvitty ilman ainakaan ulos päin näkyviä keskenmenon merkkejä.

Jos sydän tossa ekassa ultrassa lyö niin todennäköisesti alan jo aika paljon rauhottua ja iloita tästä raskaudesta. Kuitenki sitten keskenmenoriski on jo se verran pienehkö. Tottakai aina jollekin sattuu ne pienemmätkin todennäköisyydet, mutten koe että mun niitä kannattais sit enää etukäteen pelätä, kun ei se auttais mitään. Paljon todennäköisemmin kun kaikki menee sitten kuitenkin loppuun asti hyvin. Nyt vielä ennen tätä ekaa ultraa en pahemmin vielä oo uskaltanu aatella mitään sellasta että mun mahassa kasvaiselävä vauva, kun en edes tiedä onko mun mahassa mitään vauvanalkua (vaiko vaikka vaan pelkkä tuulimuna).

Kyllä tää aika tästä selkeesti kulkee eteenpäin vaikka tää epätietoisuudessa odottamisen tuskaisuus saakin sen kuulostamaan niin epätoivoisen pitkälle ajalle! :D